Euroopan unionin turvallisuus- ja
puolustuspolitiikan lähtökohdat
Maastrichtin sopimus 1993
Lähtökohdat Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
(ETPP) kehittämiselle luotiin vuonna 1993 voimaan astuneella
Maastrichtin sopimuksella, jossa ETPP määriteltiin osaksi unionin
yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Käytännössä Euroopan unionin turvallisuus- ja
puolustuspolitiikalla tarkoitetaan unionin valmiuksia toteuttaa
kriisinhallintaa sotilaallisen kriisinhallinnan ja
siviilikriisinhallinnan keinoin.
Amsterdamin sopimus 1999
Vuonna 1999 voimaan astuneen Amsterdamin sopimuksen
valmisteluvaiheessa Suomi ja Ruotsi ehdottivat yhdessä, että
sotilaalliset kriisinhallintatehtävät otettaisiin selvemmin
määriteltyinä unionin tehtävien joukkoon.
Nämä alun perin Länsi-Euroopan unionin (WEU) piirissä vuonna 1992
sovitut nk. Petersbergin tehtävät kattavat Amsterdamin sopimuksen
mukaan humanitaariset ja pelastustehtävät, rauhanturvaamisen sekä
taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa, rauhanpalauttaminen
mukaan lukien.
Myöhemmin EU:n kriisinhallintatehtäviä on tarkennettu lisäämällä
niihin yhteiset toimet aseidenriisunnan alalla, neuvonta ja tuki
sotilasasioissa sekä konfliktinesto ja konfliktinjälkeinen
vakauttaminen. EU pyrkii edellä mainittujen kriisinhallintatehtävien
siviili- ja sotilasnäkökohtien yhteensovittamiseen.
Vuoden 1999 Kölnin ja Helsingin
Eurooppa-neuvostojen päätelmät
Vuoden 1999 Kölnin ja Helsingin Eurooppa-neuvostojen päätösten
mukaisesti ETPP:n kulmakiveksi tulivat juuri Petersbergin
kriisinhallintatehtävät, joita unioni ryhtyisi toteuttamaan. ETPP:n
tavoitteista sovittiin ensimmäisen kerran Helsingin
Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 1999.
ETPP on kehittynyt tämän jälkeen nopeasti. Unioni on perustanut
kriisinhallintatoiminnan edellyttämät poliittis-sotilaalliset
rakenteet, suorittanut ensimmäiset itsenäiset
kriisinhallintaoperaatiot sekä kehittänyt sotilaallisia ja
siviilivoimavaroja kriisinhallintaa varten.
Tulevaisuuden haasteet
EU:n yksi suurimmista haasteista tulevaisuudessa turvallisuus- ja
puolustuspolitiikan alalla on parantaa koordinaatiota eri
toimijoiden välillä kokonaisvaltaisen toimintatavan varmistamiseksi
kriisinhallinnassa.
Suomi edistää osaltaan unionissa aloitettua työtä
siviili-sotilaskoordinaation edistämiseksi kriisinhallinnassa. Tämä
työ koskee muun muassa operaatioiden suunnittelua ja toteuttamista
sekä kriisinhallintaan tarvittavien voimavarojen kehittämistä.
Päätöksenteko EU:ssa
Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alaan
kuuluvissa asioissa Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (COPS)
osallistuu politiikan määrittelemiseen antamalla lausuntoja
neuvostolle.
Komitea seuraa ETPP:n toteuttamista ja vastaa
kriisinhallintaoperaatioiden poliittisesta valvonnasta ja
strategisesta johdosta. Varsinaiset ETPP-operaatioita koskevat
päätökset tehdään neuvostossa.
EU:n sotilaskomitea (EUMC) antaa COPS:lle sotilaallisissa
kysymyksissä neuvoja ja suosituksia sekä ohjeistaa sotilasesikuntaa
(EUMS) sotilaallisissa asioissa.
Siviilikriisinhallintaa koskevat kysymykset valmistellaan
siviilikriisinhallintakomiteassa (CivCom).
Poliittis-sotilaallisen työryhmän (PMG) tehtävänä on toimia
COPS:n valmisteluelimenä ETPP-asioissa. Työryhmä käsittelee
erityyppisiä ETPP:hen liittyviä asioita ja sen mandaatti on lavea.
|
